maanantai 25. helmikuuta 2013

K. Garcia & M. Stohl: Lumoava kirous

[lähde]
Vaikka suomalainen kansikin on olemassa, käytän tässä englanninkielisen painoksen kansikuvaa, koska mitään en niin kirjoissa vihaa kuin elokuvakansia. Suomenkielisestä painoksesta ei löydy kirjaa kuin leffakansilla, jossa hahmot näyttävät täysin päinvastaisilta kuin mitä kirjassa kuvaillaan. Eikä saa mennä sanomaan Twilightin manttelinperijäksi. Tämä on ihan eri kirjasarja ihan erillä juonella eikä mikään Twilightin kopio, kuten moni "kirjallisuuslehti" ja elokuva-arvostelut näyttävät väittävän. 

Kirja oli sinänsä yllättävä, että ensin meinasin jättää sen kesken, sitten luin sitä vähän väkisin ja lopulta en malttanut olla lukematta sitä saman päivän aikana loppuun. Alkuasetelma oli aivan kamalan ärsyttävä. Päähenkilö, Ethan, jonka näkökulmasta 98% kirjasta on kuvattu, on 190-senttinen korisjoukkueen tähtipelaaja, jonka ystäväpiiriin kuuluu koripallojoukkue ja cheerleaderit, joista eräs on Ethanin ex, jonka kanssa Ethan seurusteli "koska koripalloilijat seurustelee cheerleadereiden kanssa". Tyttö jätti Ethanin, koska auton ikkunasta puhaltanut tuuli pilasi juhlakampauksen. Uusi tyttö Lena kiinnittää kaikkien huomion, mutta ei hyvällä tavalla. Cheerleaderit Savannah Snow ja Emily Asher kun listaavat tytön vääränlaiseksi koska a) hän ei ole blondi, b) hän ei käytä samanlaisia "seksikkäitä" vaatteita kuten cheerleaderit ja c) hän ei ole ruskettunut ja d) hän on ihmisten "oudoksi hiippariksi" määrittelemän miehen, Macon Ravenwoodin, siskontyttö. Tästä johtuen Ethan ei voi edes ajatella tuttavuuden tekemistä "uuden tytön" kanssa. Kaverit kun sanoo, että se on vääränlainen ja outo. Ja sen outouden takia Lenan kiusaaminen koulussakin on ok. Hän kun ei ole kuten kaikki muut. 

Tässä kohtaa meinasin lyödä kirjan kannen kiinni ja kiikuttaa sen takaisin kirjastoon. Kuulostaa liikkaa High School Musicalilta ja omien yläasteaikojen sekoitukselta. Mutta päätin jatkaa kun kerran aloitin, ja parempaa oli heti luvassa.
"Tiesin, mitä he ajattelivat. Pienen hetken ajan kaikki pojat aikoivat jättää tyttöystävänsä saadakseen uuden tytön omakseen." (s. 38)
MIKÄ AMERIKKALAISIA VAIVAA? Mutta no, kuten on lukuisista kirjoista, elokuvista ja facebook-keskusteluista tullut todistettua, amerikkalaisen "lukion" eli high schoolin (jossa oppilaat ovat iältään 14-18) älykkyysosamäärä vastaa suomalaisten yläasteitten vastaavaa. Naisiin suhtautuminen koko kirjassa tuppaa olemaan tämän nuorison suunnalta joltain 50-luvun ja Playboy-lehden välimaastosta, ja Ethan menee mukana. Paitsi sitten jokin muuttuu:
"Ei minua pelkästään Lena vaivannut, ei oikeastaan. -- Syynä oli se, että Lena sai minut tajuamaan, miten paljon muistutin kaikkia muita, vaikka halusinkin teeskennellä toisin" (s.41-42)
Tämä kohta sai minut sitten kuitenkin jatkamaan vielä lisää. Jännäksi kirja menee kohdassa, kun Lena rikkoo ikkunan voimillaan vahingossa, karkaa koulusta ja Ethan etsii hänet. Ethan löytää medaljongin, jossa on kameekuva naisesta sekä kaiverrukset ECW & GKD sekä Greenbrier 11.2.1865. Medaljongin avulla Ethan ja Lena pääsevät näkemään asioita, jotka ovat tapahtuneet vuosisatoja sitten. Medaljonki, tai sen omistaja, yrittää kertoa heille jotakin. 

Lenahan ei ole tavallinen tyttö, vaan kuuluu loihtijoiden sukuun, josta jokainen lunastetaan 16 syntymäpäivänään joko Kirkkaaksi tai Pimeäksi (miksi muuten aina 16, olen miettinyt.) Kun Lena vielä hallitsemattomilla voimillaan rikkoi ikkunan, alkaa paikkakunnalla lähes noitavaino Lenaa kohtaan. Jostain syystä Ethanin parhaan kaverin Linkin äiti johtaa koko hommaa. Lenaa syytetään kaikesta, mitä koulussa tapahtuu, ja lopulta tilanne ajautuu melkeinpä noitaoikeudenkäyntiin koulun salissa. 

Kirjan pahikset on kyllä onnistuttu tekemään aivan loistavasti, sillä rouva Lincolnia ja cheerleadereita (sekä osaa korispojista) tekee mieli mennä kuristamaan, niin raivostuttavaa hommaa välillä. Laittoi kyllä vähän miettimään, että voitaisiinko oikeassa elämässä toimia tuolla tavoin, syyttää ihmistä perättömästi melkein joka asiasta, mikä paikkakunnalla tapahtuu. Ilman muutamaa loistavaa käännettä Lena olisi luultavasti passitettu rouva Lincolnin käskystä vähintään hullujenhuoneelle sen tapahtumaketjun ansiosta, joka alkoi siitä yhdestä ikkunasta. Mutta sanotaanko vain, että Macon Ravenwoodista tuli hetkessä yksi suosikkihahmoistani kirjassa. 

High School Musicalilla kun aloitettiin, niin loppuvaiheessa kirjaa seurataan samaa kaavaa. Lenalle tulee angstivaihe ja hän "jättää" Ethanin, koska joskus hamassa tulevaisuudessa saattaa olla niin, että he eivät voi olla yhdessä. Koulunkäyntioikeudestaankin kovasti taistellut tyttö vaan samalla päättää lähteä lopullisesti kotiin. Tämä kohta kirjassa oli kuoppa, johon upposi hetkeksi koko opuksen uskottavuus. Sen olisi voinut jättää kirjoittamatta, kun Lena kuitenkin palaa tyyliin seuraavana päivänä kouluun ja on taas Ethanin kanssa. Mutta enempää en kerro, saatte lukea itse, miten siinä käy. Tuo "noitavaino" selviää ihan loistavasti, en olisi kyllä ikinä arvannut, mikä siinä oikeasti on taustalla. 

Edit: Katsoin elokuvan myöhemmin DVD:ltä. Kirja on leffaa varten paloiteltu, poltettu ja raiskattu ja työnnetty sulatusuuniin jotta saatiin siitä muottiin sopiva. Jatko-osia on turha odottaa ja päätin, etten enää IKINÄ katso yhtään Summit Entertainmentin elokuvaa. Ne tappoivat jo Twilightin (joka kirjasarjana on varhaisteinitytöille aivan ihastuttavaa luettavaa), nyt ne tekevät sen muille.

Kirja: Lumoava kirous (Beautiful Creatures)
Kirjalija: Kami Garcia & Margaret Stohl
Sarja: Caster Chronicles #1 
Julkaistu: 2009 (suom. Aila Herronen, 2013)
s. 527
WSOY

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Herättikö kirja tai arvostelu ajatuksia? Kerro niistä!