maanantai 2. kesäkuuta 2014

Kami Garcia & Margaret Stohl: Lumoava pimeys

"Lenan huoneen lattia näytti vähän samalta kuin äidin ja isän työhuone tuona päivänä. Avonaisia kirjoja lojui hujan hajan. Paitsi että näistä kirjoista puuttuivat sivut, mikä välitti ihan omaa viestiään. Se kertoi tuskasta ja syyllisyydestä. -- Lena näköjään reagoi tähän vaiheeseen luopumalla siitä, mikä oli hänelle kaikkein rakkainta. Kirjoista. Tai sitä minä ainakin toivoin tämän tarkoittavan. Astelin varovasti tyhjien, palaneiden kirjekuorien lomassa. Kuulin tukahtuneet nyyhkäisyt, ennen kuin näin Lenan. 
Avasin vaatekaapin oven. Lena kyyhötti sisällä pimeässä, polvet rintaa vasten. 
Ei mitään hätää, L.
Lena nosti katseensa, mutten ollut varma, näkikö hän mitään.
Kaikki kirjat kuullostivat häneltä. En saanut niitä vaikenemaan.
Ei se mitään. Kaikki on hyvin nyt.
Sitä ei kuitenkaan keistäisi kauan. Mikään ei ollut oikeasti hyvin. Jossain kaiken vihan ja pelon ja murheen välissä Lena oli kääntänyt suuntaa. Tiesin kokemuksesta, että takaisin ei ollut kääntymistä."

Lyhyesti (sisältää spoilereita, jos et ole lukenut ensimmäistä osaa!)

Lenan syntymäpäivän traagiset tapahtumat ovat onnellisesti ohitse, mutta Lena on henkisesti todella syvästi järkyttynyt Maconin kuolemasta ja syyttää siitä itseään. Ethan ja Lenan sukulaiset yrittävät auttaa Lenaa palaamaan normaaliin arkeen, mutta kuinka se onnistuu Gatlinin kaltaisessa paikassa? Kaikkein oudointa on, että Lena alkaa vältellä myös Ethania ja hakeutuu Ridleyn ja mystisen loihtijapoika Johnin seuraan yhä useammin. Lenan silmät alkavat muuttua Pimeän loihtijan keltaisiksi silmiksi, mutta mitä Ethan voi tehdä, kun Lena ei halua häntä lähelleen? Selvitellessään Lenan mielenliikkeitä Ethan pääsee toisenkin salaisuuden jäljille, mikä saattaa olla merkittävää kaikkien kannalta.

Miksi valitsin kirjan?

Alkukankeuden jälkeen pidin ensimmäisestä ja siksi piti saada toinenkin osa lukuun heti kun näin suomennoksen. Ajattelin ensin lukevani tämän englanniksi, mutta päätinkin säästää aikaa kun tämä suomiversio kerran oli vapaalla jalalla.

Mitä pidin kirjasta?

  Kirja ei ollut aivan yhtä mielenkiintoinen kuin ensimmäinen. Voisin sanoa, että ilman Lenan ja Ethanin muka-kuumia pusutteluhetkiä ja parisuhdekriisiä lukuunottamatta kirja oli todella hyvä (täytyy varmaan myöntää olevansa liian vanha lukemaan teini-ikäisten rakkauselämästä kun se ei kerran enää uppoa).
  Alkukankeutta oli tässäkin. Ihmettelen kovasti sitä, etteivät parisuhteessa olevat ihmiset pysty keskustelemaan asioista keskenään, ja siksi pari ensimmäistä lukua olivat suorastaan tuskaa lukea. Siinä vaiheessa hermostuin todella, kun Ethan meni "puhumaan asiat selviksi" Lenan kanssa, ja ei edes kysynyt Lenalta, mistä kiikastaa. Asiat jäivät puhumatta.
  Kun unohdetaan parisuhdekriisi ja siirrytään tapahtumissa eteenpäin, alkaa jännitys. Selviää, ettei kaikki ole niin yksinkertaista kuin kuvittelisi (missä kirjassa olisi?) ja näyttämölle marssitetaan muutama uusi hahmo, brittiläinen "kirjastotätiopiskelija" Liv sekä nuori Jane, jonka Ethan näkee näyissä. Rehellisesti sanottuna en tiennyt, mitkä roolit näillä kahdella henkilöllä kirjassa on (paitsi Livin tilanne kiistakapulana Lena/Ethan wannaberiidoissa) ennen kuin lähestyin loppua. 
 Loppua kohden jännitys tiivistyi, mutta loppukohtaus oli aivan kuin huonosta fantasiapelistä. Kaikki järjestyi liian helposti ja paikalle marssi yhtä sun toista apuria ilman minkäänlaista logiikkaa. Sitä paitsi, jos paikka X oli niin helposti löydettävissä, että puoli sukua voi tupsahtaa paikalle tuosta vaan, miksi kukaan ei kertonut sitä Ethan & Co.:lle? Aivan, se ei olisi ollut yhtä jännää.
 Kirja on käännetty hyvin. Tietynlainen tyyli pisti silmään, mutta kun kertojana on teini-ikäinen poika, niin se menee sen piikkiin. On aivan loogista ja hyvä asia, että kirjaan on ujutettu ns. teinikieltä ja tyyliä. PAITSI, Ethan puhuu kirjakieltä kaikkien muiden kuin Linkin kanssa. Se vähän tökki.
 Lopun koukku oli turha. Kyllä pitäisi luottaa siihen, että seuraava osa luetaan ilman cliffhangeriakin.

En osaa sanoa, tartunko seuraavaan osaan. Kyllä tässä oli sen verran yllätystä, että seuraavakin voi maistua.

P.S Älkää katsoko sitä ekasta osasta tehtyä elokuvaa. Se oli kamala.

Kirja: Lumoava pimeys (Beautiful Darkness)
Kirjalija: Kami Garcia & Margaret Stohl
Sarja: Loihtijakronikat (Caster Chronicles) #2
Julkaistu: 2010 (suom. Aila Herronen, 2014)
s. 469
WSOY

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Herättikö kirja tai arvostelu ajatuksia? Kerro niistä!