maanantai 11. toukokuuta 2015

Theo Lawrence: Pimeä sydän

"'Sinulla ei ole paikkaa minne mennä!' joku huutaa selkäni takaa.
Kyle.
Vilkaisen isoveljeäni olkani yli. Hän nilkuttaa meitä kohti hopeanvärinen pistooli kädessään. Hänen perässään marssii tasaiseen tahtiin sotilaita, joiden mustien univormujen selkämyksissä on Rosen suvun vaakunat. Sotilaat ovat muodostaneet eteemme rintaman, jota Turk ja minä emme kykene murtamaan. --
Vilkaisen uudestaan tummansinistä taivasta.
Hengitän syvään.
Ja juoksen suoraa päätä sillan kaidetta kohti.
'Aria!' veljeni kiljaisee.
Hyppään.
Keuhkoni tyhjenevät ilmasta, kun kiepun kohti satoja kerroksia alempana pilkahtelevia kanavia.
Kohti kuolemaa."

Lyhyesti

Aria Rose on jättänyt perheensä ja liittynyt poikaystävänsä Hunterin johtamaan mystikoiden vallankumoukseen Ylhäistön ylivaltaa vastaan. Aria tuntee kuitenkin olevansa sivussa kaikesta tärkeästä, eikä Hunteriakaan paljon näy eikä kuulu. Eräänä yönä vanha mystikkonainen käskee Ariaa etsimään kuolleen ystävänsä Davidan sydämen, sillä se sisältää valtavia mystisiä voimia. Samana yönä turvapaikkaan hyökätään, ja Aria päätyy lopulta mystikoiden tukikohtaan Manhattanille.

Miksi valitsin kirjan?

Pidin sarjan ensimmäisestä osasta kuin hullu puurosta, totta kai lähes kiljuen syöksyin kirjaston hyllylle kun näin tämän siellä.

Mitä pidin kirjasta?

Kirja oli hyvä, muttei aivan ykkösosan veroinen. Pidin siitä, että vaikka takakannessa annetaankin ymmärtää Hunterin ja Arian parisuhteen olevan se tärkein asia koko teoksessa, ei näin ollut. Aria pysyi vähintäänkin yhtä itsenäisenä ja vahvana naispäähenkilönä kuin edellisessä osassa, ellei jopa ollut vahvempi ja itsenäisempi. Tarina on kiedottu niin ihanan herkullisille solmuille, että vasta loppuvaiheessa alkaa olla selvillä siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Lopun muutama juonenkäänne saa miinuksen, sillä toinen niistä oli typerä ja toinen typerästi toteutettu, mutta jälkimmäinen korosti vielä Arian vahvuutta ja itsenäisyyttä ennestään. Huomaatte varmaan, että vahvat ja itsenäiset naishahmot saavat meikäläisen vähän pysähdyksiin. Feministinä sanon, että oli jo aikakin!


Kirja: Pimeä Sydän (Toxic Heart)
Kirjalija: Theo Lawrence
Sarja: Mystic City #2
Julkaistu: 2014 (suom. Kirsi Ohrankämmen, 2014)
s. 359
KARISTO

1 kommentti:

  1. Olen samaa mieltä, ettei tässä Arian ja Hunterin parisuhde ollutkaan keskipisteessä, mutta minua se ei ainakaan haitannut - päinvastoin! Minä taas pidin tästä kakkososasta enemmän kuin ensimmäisestä :)

    VastaaPoista

Herättikö kirja tai arvostelu ajatuksia? Kerro niistä!